Olen jo pitkään miettinyt blogin aloittamista Silviasta. Nyt sitten koitan saada jotain aikaiseksi :)
Autoharrastukseni on alkanut jo ihan pienenä, kun mummini osti aina kauppareissuilta minulle pikkuautoja. Ja täytyy kyllä sanoa, että pikkuautokokoelmani oli melko hieno, monesti olen miettinyt, että pitäisi mennä vanhempien vintille penkomaan, josko ne vielä jostain löytyisivät. Ne olivatkin siis lempilelujani ja myöhemmin pikkuautot ovat kasvaneet hieman isommiksi ja yhä edelleen ne ovat lempi"lelujani" :)
Silvian ja minun tarinahan alkoi jo vuonna 2006. Samana kesänä päädyin DNSF:n reissuille mukaan ja siinähän se turboautokuume sitten iski. Enpä osannut odottaa mitä kaikkea siitä vielä seuraisi. Kaikeksi onneksi vielä silloinen 323 BG Mazdani päätti kesän lopulla 9-tiellä Urjalan paikkeilla, että nyt ei mennä mihinkään ja se poltti ainakin kansipahvin siihen paikkaan. Kyseinen auto oli niin pahassa kunnossa pelleiltään, että en lähtenyt edes tutkimaan, mitä kaikkea kansipahvin mukana hajosi, vaan se sai lähteä romuksi:
Jäin siis ilman autoa, jollaista olotilaa en ole koskaan kovin kauaa kestänyt. Siispä ei mennyt kovin kauaa ennen kuin olin ajamassa kohtii Espoota ja katsomaan Silviaa. Tässähän kävi samoin, kuin muutama vuotta myöhemmin, kun kävin koiranpentua katsomassa; mukaanhan se lähti. Nyttemmin kun katson kuvia vakio kuntoisesta Silviasta, en voi muuta todeta kuin että rumahan se on:
Tämä oli siis lähtötilanne, josta auto on tähän päivään mennessä onneksi kokenut melkoisen muutoksen ulkoisesti ja kuluneen talven aikana myös tekniikan osalta, joskin tämä projekti on vielä pahasti kesken. Ainoastaan sisusta on suhteellisen vakio.
Seuraavassa postauksessa jatkan juttua auton alkutaipaleesta minun omistuksessani ja siitä pääsen toivottavasti pikkuhiljaa tämän hetkiseen tilanteeseen asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti